Kasvisruoka

Kurkumalatte

Voi, miten ihana auringonpaiste ja pakkanen tuolla on – mikään muu ei kyllä piristä yhtä paljon kuin verhojen avaaminen kun ulkona on noin valoisaa ja maassa lunta. Nyt on vuoden paras aika juoda sisällä lämpimässä erilaisia kuumia juomia – teetä, kahvia, matcha- ja chai-lattea tai mun ehdotonta lempparia, kurkumalattea.

Kurkumahan on siis voimakkaan oranssin värinen mauste, jota käytetään ruoanlaitossa tuomaan niin makua kuin väriäkin. Kurkuman vaikuttava aine, kurkumiini, vähentää myös tulehduksia ja ennaltaehkäisee flunssaa. Siis erinomainen mauste tähän aikaan vuodesta! Ruokien lisäksi sitä voi tosiaan käyttää juomiin, kuten tekemällä maidosta, kurkumasta, vaniljasta ja kanelista tätä ihanaa kurkumalattea. Ja mikäli kaipaa juomaan makeutta, voi siihen lisätä vielä hieman hunajaa tai siirappia.

Olen nähnyt monissa resepteissä kauramaidon lisäksi kookosmaitoa (2dl kauramaitoa ja 1dl kookosmaitoa), mutta mielestäni juoma on ihanan makuista ilman sitäkin. Jos sitä kuitenkin sattuu jääkaapista löytymään, sen voi hyvin lisätä tähän juomaan! Ei varmasti ainakaan huononna makua. 🙂

KURKUMALATTE

3dl (yksi mukillinen) maustamatonta kauramaitoa

1tl kurkumaa (jauhe)

1tl kanelia

ripaus vaniljaa

hunajaa tai siirappia

OHJE

Kuumenna kauramaito kattilassa. Lisää mausteet ja kiehauta. Vatkaa vispilällä tai maidonvaahdottimella ja nauti.

Aurinkoista tiistaita kaikille. ❤

Yleinen

Kohti energisempää viikkoa

Moikka,
Ajattelin tulla ihan pikaisesti vaan muistuttamaan teitä siitä, kuinka tärkeää on pitää itsestä huolta erityisesti tällaiseen pimeään vuodenaikaan kun joulupyhät häämöttää ja deadlinet paukkuu.

Viime viikolla se nimittäin unohtui multa täysin.

Kouluhommissa tuntui menevän enemmän aikaa kuin päivässä on tunteja. Diplomityön vieminen eteenpäin sai ahdistuksen tunteen rintakehään ja perjantaina julki tulleiden ylioppilaskirjoitusten tulosten odottaminen piti stressiä aika ansiokkaasti yllä. Viikon kruunasi perjantain ja lauantain välinen yö, jonka vietin ystävän syntymäpäivää juhlien. Niin ihanaa kuin meillä olikin, pari lasia viiniä, pizza, joulutortut ja huonot yöunet eivät ehkä olleet paras mahdollinen hoitokeino väsyneeseen ja tukkoiseen oloon. Lopulta huomasinkin, etten ollut ehtinyt joogaamaan tai rauhoittumaan teekupin ääressä kertaakaan koko viikon aikana.

kahvi

Sunnuntaina huonot yöunet ja jatkuva äärirajoilla toimiminen purkautuikin ja päädyin sohvalle makaamaan koko päiväksi. Olo oli kuin kuolleista nousseelta – sekä mieli että kroppa olivat tukossa. En osannut päättää maatako sängyllä vai sohvalla, syödäkö olohuoneen pöydän vai keittiön pöydän ääressä. Mikään ei tuntunut miltään.

Tuohon oloon en halua enää palata. Alkaneen viikon suunnitelmana on siis tehdä kaikkea mahdollista, jotta olo pysyisi hyvänä ja mieli virkeänä. Tässä muutama hyväksi todettu vinkki alkavaan viikkoon myös teille:

1. Hyvänlaatuinen uni

Joskus me sorrutaan katsomaan liikaa nukuttua tuntimäärää ja sitten ihmetellään, miten väsy tai uupumus painaa heti aamusta lähtien. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomio unenlaatuun – laittaa puhelin tarpeeksi aikaisin pois ja juoda vaikka iltatee kynttilän valossa. Mulle paras tapa hyvien yöunien saamiseksi on yin jooga, joka on siis rauhallinen, venyttävä ja hieman meditatiivinenkin joogalaji. Jos jooga tuntuu jostain syystä vieraalta, ihan tavallinen venyttelykin ajaa saman asian; tärkeintä on rauhoittaa mieli ajatuksista keskittyen venytettävään alueeseen tai hengitykseen.

Olen myös huomannut, että mitä myöhempään nukun, sitä väsyneempi päivästäni tulee. Siksi pyrin myös niinä päivinä, kun koulu alkaa myöhemmin, heräämään jo kuuden jälkeen – kuulostaa hullulta, mutta näin takaan mahdollisimman virkeän ja energisen päivän itselleni.

kahvi

2. Ravintorikas ruoka 

Pidin ruokapäiväkirjaa viime viikolla ja huomasin heti muutaman päivän jälkeen, että jumiuduin monesti syömään samoja asioita päivästä toiseen. Samaa lämmintä ruokaa monena päivänä peräkkäin, puuron päällä aina banaania tai omenaa ja välipalana avokadoleipiä. Lisäksi huomasin syöväni todella vähän vihreää, joten lisäsin heti lehtikaalia, kunnon salaattia (ei jäävuorisalaatti!) ja pinaattia osaksi päivittäistä ruokavaliota.

Yksi hyvä nyrkkisääntö, jonka olen jo useammastakin paikasta lukenut on, että mitä voimakkaamman värinen kasvis tms., sen ravintorikkaampi se on. Kannattaa siis ruokakaupassa tarkkailla ostoskorin sisältöä kuin uusin silmin, jotta samoja, mahdollisesti vielä ravintoarvoiltaan köyhiä ruokia, ei vahingossa syö viikosta toiseen.

Lisäksi kaikille sekasyöjille, kasvisruokaa kannattaa kokeilla mikäli olo on tunkkainen ja uupunut. Kun aloin kasvissyöjäksi reilu vuosi sitten, koin muutoksen melko pian – ruoan jälkeinen ”ähky” poistui, olo oli (ja on edelleen) kevyt eikä omatuntokaan kolkutellut enää. Lisäksi tunnen saavani paljon enemmän energiaa ruoasta nyt kuin ennen, sillä syön joka päivä tarvittavan määrän kasviksia, vihanneksia, marjoja ym., joita usein suomalaisen lautaselta unohtuu. Kasvissyöjänä on siis mielestäni helpompi syödä terveellisesti. 🙂 Toki myös sekasyöjä voi elää terveellisesti – kasvisruoka, niin kuin ei liharuokakaan, sovi kaikille.

3. Aamumeditaatio

Meditaatio on helppo ja yksinkertainen tapa hiljentää mieli. Se vähentää stressiä, uniongelmia ja auttaa alitajunnasta käsin vaivaavien tunteiden ja ajatusten käsittelyssä. Sanotaan, että paras aika meditoida on aamusta, minkä olen itsekin huomannut todeksi – hyöty on paljon suurempi kun hetken hiljentymisestä saatu voima kantaa koko päivän. Illalla ongelmana voi olla myös se, että mieli on kuormittunut ja ajatukset pyörivät helposti päivän tapahtumien ympärillä. Aamulla mieli on avoin ja toisin kuin voisi kuvitella, meditaatiosta seuraa energinen olo, ei uninen.

kahvi

4. Dynaaminen ja rauhallinen jooga

Kuluneen syksyn aikana olen jopa hämmästynyt siitä, kuinka paljon hyvää joogasta on mulle seurannut. Sekä dynaamisen että rauhallisemman joogan harrastaminen päivittäin tuli tavaksi oikeastaan vahingossa – huomatessani, kuinka energinen ja hyvinvoiva tuolloin olin, monipuolinen jooga jäi osaksi jokaista päivääni. Dynaamisen ja rauhallisen tunnin yhdistelmä hoitaakin sekä kehoa että mieltä – näiden yhteys on mulle ainakin avain hyvään oloon.

Joogaa kannattaa siis kokeilla! Suosittelen kaikille Yogaiaa, jossa on monipuolisia joogatunteja sekä tallenteina että livetunteina. Erityisesti silloin kun otin ensiaskeleitani joogamatolla, Yogaian tallenteet madalsivat kynnystä kokeilla kaikkea uutta; kukaan ei nähnyt kuinka jumissa olin ja kuinka tasapaino heitti lähes jokaisen asanan aikana.

 

Eiköhän näiden vinkkien avulla päästä taas siihen energiseen fiilikseen, jossa uiskentelin vielä ennen viime viikkoa. Toivottavasti tästä postauksesta on apua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Tsemppiä kaikkien viikkoon. ❤

 

Henkinen hyvinvointi

Elämälle antautuminen

Kun elämä kaataa kylmää vettä niskaan ja suunnitelmat eivät toteudukaan odotetulla tavalla, reagoimme tilanteeseen eri tavoin. Joillekin helpointa on vetäytyä suojakilven toiselle puolen ja odottaa, että asiat ratkeavat itsestään; ettei mikään muutu eikä valintoja tarvitse tehdä. Toisia taas houkuttaa jarrun pohjaan painaminen, ja kolmannet huokaisevat helpotuksesta.

Ensireaktio muutokseen voi olla mitä vain ahdistuksesta ja itkupotkuraivareista onnenkyyneliin. Jonkinlainen paniikki iskee kuitenkin usein siinä vaiheessa, kun ymmärrämme etteivät asiat menneetkään niin kuin olimme suunnitelleet. Emme kuitenkaan tarvitse kompassia pärjätäksemme ja ollaksemme onnellisia. Sen sijaan tarvitsemme taidon päästää irti naruista, joilla pyrimme ohjaamaan kaikkea niin itsessämme kuin ympärillämmekin.

lumihiutale.jpg

Mitäköhän tapahtuisi, jos hyväksyisimme tämän hetken sellaisena kuin se on? Emme loisi jokaisesta asiasta suunnitelmaa, tai ainakin opettelisimme päästämään niistä tarpeen vaatiessa irti. Ajattelisimme, että olemme juuri nyt sellaisia kuin meidän kuuluukin olla, ja että tämänhetkinen elämäntilanteemme kasvattaa meitä tarvitsemallamme tavalla.

Ehkä jutun juju löytyy siitä, mikä on tyystin unohtunut monilta menneiden vuosien aikana – hidastamisesta, pysähtymisestä ja tietoisesta läsnäolosta tässä hetkessä. Hyväksynnästä.

Siitä, ettei aina olla ajattelemassa mennyttä tai tulevaa. Hyväksyisimme sen, että maanantaina luvassa on rästitöiden tekemistä, ja ettei viikonloppua kestä loputtomiin.

Ja siitä, ettei totuutta vastaan kannata taistella. Se on kuin kaivoon huutamista: kuluttaa paljon energiaa, mutta ei todellisuudessa muuta mitään.

Elämälle antautuminen on tällaista hyväksyntää. Se on läsnäoloa; avoimia aisteja ja ennakkoluulottomuutta. Sen avulla opimme ajattelemaan ”näin on hyvä”. Mikään ei ehkä ulkopuolellamme muuttuisi, mutta löytäisimme tietoisen, hyväksynnän värittämän tavan elää. Itselleni keino tällaisen elämäntavan vahvistamiseksi on jooga ja meditaatio.*

lumihiutale

Kesälomani lopussa koin itseni silloin tällöin yksinäiseksi. Muutaman viikon soitin ahkerasti tyypillistä ”Miksi minä?”-levyä, nautin yksinolosta yhtä paljon kuin lihan syömisestä (olen kasvissyöjä), enkä suostunut edes etsimään tilanteestani mitään hyvää.

Siis minä, joka olen muutamien viime vuosien aikana tarvinnut paljon omaa aikaa, rakastanut hiljaisuutta ja rauhallista tunnelmaa?! Kyllä.

Kun levyni alkoi pikkuhiljaa kulumaan loppuun, ymmärsin, että yksinolo, vaikkei se tuolloin kovin hyvältä tuntunutkaan, olikin juuri sitä mitä tarvitsin. Mikäli en olisi saanut mahdollisuutta olla yksin, en olisi edes ymmärtänyt kuinka hyvää se loppujen lopuksi teki. Toki olisi ollut helpompaa työntää käsittelemättömät tunteet luurangoiksi kaappiin, mutta sen ansiosta olisin nyt lähtöruudussa, jonka todellisuudessa ohitin jo monta hetkeä sitten.

Tuolloin ymmärsin hetkessä elämisen syvemmän merkityksen.

lumihiutale

Emme siis aina välttämättä tiedä mitä milläkin hetkellä tarvitsemme. Erityisesti silloin kannattaa irtisanoa itsensä kaikkien maailman asioiden hoitajan roolista, antautua elämälle ja ottaa vastaan avoimin mielin kaikki se, mitä sillä on annettavana.

Ja jos elämälle osaa antautua vailla estoja ja jarruttamista, muutoksesta voi seurata myös paljon hyvää. ❤

”Kipu syntyy siitä, kun taistelee sitä vastaan, mikä on totta”

Katja Frange (Intuitiolla-kirja)

 

* Kirjoitan myöhemmin näistä molemmista omat postaukset, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä sen enempää.

Yleinen

Palapelin värittömämpiä palasia

Eilen ei ollut niin hyvä päivä kuin olisin toivonut.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näkemäni unet kummittelivat koko päivän mielessä. Ne kiinnittyivät rautakettingeillä tuonne jonnekin mielen syövereihin eivätkä hellittäneet vaikka kuinka pyysin. Ja kun satuin päästämään irti koulujuttujen ajattelusta, ne painoivat päälle elokuvan, jonka aikana oli vaikeaa, lähes mahdotonta, pidättää kyyneleitä.

Näin kuinka onnellinen olin tuona talvena kun istuin musiikkitalon pehmeällä penkillä ja kuuntelin taivaallisen kaunista Rajattoman konserttia. Ja sen kun makasimme monta viikkoa peräkkäin joka perjantai Hänen sängyllään ja katsoimme elokuvia, suljimme verhot vaikka ulkona paistoi aurinko ja kaivauduimme peiton alle.

Aloin pikkuhiljaa lähestyä sitä kohtaa meren pohjassa, jossa jalka ei enää tavoitakaan märkää hiekkaa.

oksia.jpg

Lauantaina päätin siirtää kaikki puhelimeni reilut 8000 kuvaa ja videota koneelle, ja siitä nuo ikäviä muistoja sisältävät unetkin varmasti johtuivat. Vasta reilut kolme kuukautta sitten valokuvakansioni nimittäin täyttyivät kahden ihmisen yhteiskuvista, joissa naurettiin, hymyiltiin ja luotettiin elämään – luotettiin Meihin. Tällaisessa elämän taittovaiheessa tuollainen mitättömältä kuulostava projekti kuin ”kuvien siirto koneelle” veti voimat samalla tavalla miinuksen puolelle kuin lämpömittari on tässä viikon aikana tehnyt.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut. Mun täytyi kohdata ne kipeät kokemukset ja liian rakkaat ihmiset, joita olin ansiokkaasti menneinä viikkoina saanut paettua. Ei auttanut muuta kuin katsoa suoraan silmiin sitä viatonta tyttöä, joka noissa kuvissa hymyili ja hassutteli vuosi sitten. Enkä voinut olla katsomatta kuvien toiseenkin silmäpariin; niihin silmiin, joiden syvyyksiin kesäloman ensimmäisenä maanantaina sukelsin ja tunnustin rakkauteni.

Valitettavasti en osannut sukeltaa tarpeeksi syvälle; en nähnyt sitä kukkaa, joka oli jo monta hetkeä sitten alkanut menettää väriään, kuihtumaan ja tiputtamaan terälehtiään kylmälle lattialle.

oksia

Muistan muutama viikko sitten olleeni kauhuissani siitä, etten ollut surrut moneen päivään. Ajattelin, että tässäkö se oli; olinko nyt todellakin selättänyt ne vatsanpohjassa saakka vaivanneet tunteet, ja niiden takana seisoneet kokemukset.

Muutaman päivän kuluttua siitä nukahdin kyyneleet silmissä.

Buddhalaisuudesta on joillekin tuttu ajatus kaiken katoavaisuudesta, siitä, ettei mikään elämässä ole pysyvää – ”Kaikki, mikä syntyy, kuolee; kaikki, mikä on tullut yhteen, hajoaa osiin; kaikki, mikä ilmaantuu, katoaa.” Arkielämässä tätä voi soveltaa koettuihin tunteisiin ja erimittaisiin elämäntilanteisiin; mikään ei ole pysyvää. Jatkuva muutos on kaikkialla ympärillämme, mutta myös meissä itsessämme.

Kukaan ei voi olla jatkuvasti onnellinen, mutta suruakaan ei kestä loputtomiin. 

Mun korvaan tää kuulostaa jollain tapaa tosi lohdulliselta; kaikella on aikansa ja paikkansa maan päällä. Kunhan vaan antautuu sille, mitä elämällä on tällä hetkellä annettavana, voi kokea rauhan.

oksia

Otetaan siis vastatuuli ja matkaa hidastavat aallot palapelin värittömämpinä paloina, ei koko kuvana.

”Challenges are what make life interesting. Overcoming them is what make life meaningful.”

Josh J. Marine

Positiivista viikkoa Sulle ❤

Henkinen hyvinvointi

Kaikella on tarkoitus

Viime aikoina päässä on pyörinyt paljon ajatuksia, ja tarkoitan nyt oikeasti että tosi tosi paljon. Mä en ole muutosten tai uusien asioiden ja tilanteiden rakastaja – tykkään pysyä mukavuusalueella, vaikka se ei aina olekaan paras ratkasu. Kesän aikaisista vastoinkäymisistä ja syksyn tuomista ylioppilaskirjoituksista on toki jo hetki aikaa, mutta mulle, samana pysyviä rutiineja rakastavalle, tää aikaväli on ollut aika lyhyt. Uusia tilanteita on tullu tiuhaan tahtiin ja joskus on tuntunut (ja tuntuu) siltä, ettei kaikkea kerkeä, tai edes jaksa, käsitellä.

Kaikenlaiset vaiheet, kokemukset ja tunteet kuitenkin kuuluu elämään, ja näin mä uskon myös takapakkien, itkupotkuraivareiden ja väsyneiden päivien suhteen. Oikeastaan mä oon aika kiitollinen siitä, ettei elämä oo tasapaksua ja yksiväristä – ainutlaatuinen, värikäs ja tunnerikas kuvaa mun edellisiä kuukausia paremmin. En tiedä mitä mieltä te ootte, mutta jälkimmäiset adjektiivit tekee ainakin mut hyvälle tuulelle. Jokaisen elämään kuuluu sekä varjoa että valoa, mutta asenne on loppupeleissä yksi niistä harvoista asioista joihin me voidaan itse vaikuttaa.

Beautiful light rays shining through fog and trees in a forest

Mä koen, että koko maailmankaikkeuden taustalla on jokin viisaus ja voima, joka ylläpitää järjestystä ja ohjaa meidän jokaisen elämää oikeaan suuntaan. Tästä syystä sanonnalla ”Kaikella on tarkoitus” on tosi vahva merkitys mulle. Mitään kenenkään elämässä ei tapahdu tyhjästä, vaan jokaisella meidän elämässä käyneellä ihmisellä on tarkoitus, jokaisesta vastoinkäymisestä voi oppia, ja jokainen kokemus ohjaa meitä kasvamaan ihmisinä, elämään ainutlaatuista elämää, josta varjoista huolimatta kannattaa olla kiitollinen. Tätä tarkoitusta ei välttämättä näe heti – se voi vaatia lyhyemmän tai pidemmän aikaa, joskus se ei tavoita ihmismieltä lainkaan.

valo 3.jpg

Mistä mä sitten tiedän, että kaikilla asioilla on tarkoitus? Tähän kysymykseen on oikeastaan hieman vaikea vastata. Parisuhteen päättyminen oli mulle todella iso shokki. Siitä huolimatta, että pettymykset ja yksipuolisuus olivat seuranneet mua läpi kesän ja kuiskanneet korvaan joka ilta nukkumaan mennessä ”Et voi koskaan tietää mikä arvosi Hänelle seuraavana päivänä on”, olin luottavainen ja uskollinen. Halusin kieltää tilanteen, sillä se tuntui järjettömältä verrattuna siihen, miten asiat vielä muutama viikko sitten olivat olleet. Kiukuttelin vastaan kuin mikäkin tikkarin ruokakaupasta haluava lapsi – yritin kontrolloida elämääni ja sen tapahtumia, mikä ei koskaan ole hyvä juttu.

Jälkeenpäin tarkasteltuna peli olisi pitänyt puhaltaa poikki paljon aikaisemmin, luottaa elämään ja maan vetovoimaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta en silti kadu yhtäkään tekoa, sanottua sanaa tai liiallista toiveikkuutta täynnä olevaa hetkeä. Hermoja ja sydäntä raastavat kuukaudet opettivat mulle paljon itsestäni ja elämästä, enkä olisi tässä kirjoittamassa teille mieli kirkkaana ja sydän avoimena ilman niitä. Myös niillä oli tarkoitus.

valo 3.jpg

Vaikka Hänen ajatteleminen saa edelleen palan tunteen kurkkuuni, enkä rehellisesti sanottuna ole viettänyt viimeisten viestiemme jälkeen päivääkään muistelematta yhteisiä hetkiämme, tunnen olevani onnellinen, ehjä ja juuri oikealla polulla elämässäni. Ja näistä tuntemuksista tiedän, että kaikella on tarkoitus.

Kaiken kuuluu olla tänä lokakuisena keskiviikkona juuri niin kuin ne nyt ovat.

Henkinen hyvinvointi

Hetki omaa aikaa

Joskus hetki omaa aikaa tekee ihmeitä.

sanky-2

Aivot narikkaan, kuppi kuumaa, kynttilöitä palamaan ja tarpeeksi vilttejä joiden alle käpertyä. Äläkä unohda hyvää kirjaa, pistettä i:n päällä.

 Hengitä, päästä irti, rauhoitu. Vain tällä hetkellä on merkitystä, ja tässä hetkessä kaikki on hyvin.

sanky-1

Jo 15 minuuttia näissä ajatuksissa energisoi ja vapauttaa. Kaikki turhanpäivänen, kaikki ne asiat, tapahtumat ja ihmiset joille me annetaan aivan liian suuri merkitys arjen pyörteissä, valuu pois. Turhanpäiväisen stressin, opittujen roolien ja kivenkovan kuoren alta paljastuu se, minkä arvoa ja merkitystä ei voi millään mittarilla arvioida – Me itse, aitoina, ilman rajoituksia tai naamioita.

tee-1

Ihanaa sunnuntaita, nauttikaa omasta seurastanne ❤

Yleinen

Sisäinen rauha

Sisäinen rauha – tän blogin uusi nimi! Mitäs tykkäätte?

sisainen-rauha-4

Uskon vahvasti siihen, että oli kyse mistä tahansa, kaikki asiat ratkeaa ajallaan. Mun blogin aika ei ollu viime vuonna kun tän sivun avasin, ei mulla ollu yhtä isoa otsikkoa, ei kunnon nimeä eikä postausideoitakaan. Mä en ollu sillon vielä valmis bloggaajaksi.

Mutta nyt, monen monta arvokasta päivää myöhemmin mä oon löytäny intohimoni, (henkisen) hyvinvoinnin ja kasvun, johon tää blogi perustuu.

sisainen-rauha-4

Ja blogin nimi – sisäinen rauha –  kuvaa mun mielestä hyvin sitä, mitä hyvinvointi mulle on ja mihin mä joka hetki yritän pyrkiä. Kaikki nimittäin lähtee mun mielestä siitä, että on pään sisällä hyvä olo, sellanen rauha joka säilyy hetkestä toiseen.

Intuition kuunteleminen, kaiken tarkotuksellisuuden myöntäminen ja luottamus siihen, että maailma kantaa tapahtui mitä tahansa, on avaimia sisäiseen rauhan saavuttamiseen. Ne auttaa matkalla, mutta tärkeintä on kuitenki se, mitä meidän sisällä tapahtuu niinä hetkinä kun valitaan kuunnella intuitiotamme ja hypätä tuntemattomaan, tai mennä nukkumaan ajatellen ”Huomenna on uusi päivä”. Vaikka meillä olis nää kaikki avaimet käytössä, mutta ei antauduta niille syystä tai toisesta täysillä, ei se lukko aukea. Tärkeintä on ymmärtää, että me itse ollaan se lukko, suurin este sisäiselle rauhalle ja hyvinvoinnille, koska tutun ja turvallisen aistiminen, mukavuusalueella pysyminen, on meidän keino säilyttää tasapaino ja kontrolli.

Tarvitaan luottamusta elämään ja omaan itseen, jotta mukavuusalueen rajan yli uskalletaan astua.

sisainen-rauha-4

Sisäinen rauha on tietty aikamoinen tavoite, mutta yhtä tärkeetä on se matka, henkinen kasvu. Hyvinvointi on siis tavoitteiden lisäksi taitoa elää hetkessä, olla läsnä ja kiitollinen siitä missä on tällä hetkellä – Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. — Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt.”

Menneisyys, tää hetki ja tulevaisuus luo kokonaisuuden, joka on mun mielestä jotain tosi kaunista. Hyvinvointi, sisäinen rauha, perustuu näihin kaikkiin kolmeen, mutta me ei olla vaan kokemiemme tapahtumien orjia. Meillä on taito tietosesti käsitellä asioita, muuttaa näkökulmia ja asenteita, murtaa ennakkoluuloja ja uskomuksia, valita hyvinvointia tukevia ajattelutapoja ja kokea kaikkia tunteita ilman rajoja ja häpeää – ennen kaikkea oppia ja kasvaa ihmisinä.<3